torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannusaatonaatto Sallatunturilla

Kapusimme tänään isommalle Sallatunturille, siis sille, jossa ei ole laskettelurinteitä. Tämä pohjoisempi Sallatunturi tunnettiin ennen myös Isona Pyhätunturina.

Hyvin luonnistui kapuaminen seitsenvuotiaaltakin, vaikka reitti on aika haastava, erityisesti siksi, että polku on puunjuurineen ja kivenmulikoineen hyvin epätasainen. Onneksi matkalla on useita pikataipaleita eli pitkoksia ja rappusia.

Mitäpä tästä nyt sanoisi. Hieno retki, hieno päivä, hienonhieno tunturi.

Räpsin reissulta muutamia kuvia. Eivät ne tosin todellisuutta kuvaa, kyllä tunturi on luonnossa paljon paljon vaikuttavampi kuin räpöstyksissäni.

Mutta ehkä kuvistani saa vihiä siitä, mistä tässä kaikessa on kyse. Tässä luonnossa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Oikein hyvää juhannusta kaikille!


Katsoin taakseni ja näin Sallan kirkon. Ylöspäin senkin torni osoittaa.
Katsoin alas. Metsää, suota, metsää, suota, vaaroja, tuntureita, taivaanrantaa.
Kaakosta nousi sade ja sen jälkeen sateenkaari.
Mahtavat rappuset kohti näköalatornia. Yhä ylös yrittää...
Rappuset, rakkaa, pilviä.
Taas alhaalla. Puron pohja hehkui kultaa. Sateenkaaren pää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit vapaasti kommentoida blogimerkintää. Kommentit eivät tule näkyviin heti; bloggaajan pitää ensin hyväksyä ne. Voit lähettää myös muita kuin juuri tähän blogiin liittyviä huomioita Salla-aiheesta blogin kirjoittajalle. Kiitos!