Sa(l)laiset nimet

Sallan nimistö on arvoituksellisuudessaan kiehtovaa. Mitä tarkoittaa Tuntsa, Naruska, Saija? Mistä tulee Onkamo tai Kursu? Entä Vallovaara? Aatsinki? Oulanka? Entä itse kunnan nimi, Salla?

Monissa Sallan nimistä on taianomainen kaiku. Ehkä juuri sitä herkistyi kuuntelemaan Anneli Peräniitty, joka 1980-luvun alkupuolella alkoi valmistella pro gradu -tutkielmaansa Sallan nimistöstä. Alkujaan hänen tarkoituksenaan oli tutkia kaikkia Sallan keskeisten luonnonpaikkojen nimiä. Mutta tehtävä osoittautui mahdottomaksi: nimiä oli hänen tarkoituksiinsa liikaa.

Kotimaisten kielen tutkimuskeskuksen  Sallan pitäjänkokoelmassa oli tuolloin noin 4 500 nimeä. Suurimman työn lippujen kokoamisessa on tehnyt syntyperäinen sallalainen Ritva Vaarala, joka nimesti Sallassa 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alkupuoliskolla useaan otteeseen. Hän keräsi myös ns. luovutetun alueen nimistöä haastattelemalla alueen entisiä asukkaita. Myöhemmin Sallassa ovat nimestäneet muun muassa Tapani Niskala, Aino Vuorela ja Kirsti Aapala, ja Onkamon alueen nimestystä jatkanee tänäkin kesänä Ulla Onkamo.

Peräniitty valitsi laajasta kokoelma omaan tutkimukseensa vaarojen ja tuntureiden nimet. Niitä oli kokoelmassa noin 300.

Yksi tutkielman merkittävimmistä tuloksista on se, että nimielementeistä kolmasosa on saamelaista alkuperää. Kaikkien nimien alkuperä ei ole vedenpitävästi selvitettävissä.

Peräniitty kuvaa moniin lähteisiin vedoten, miten nykyisen Sallan alueella on vuosisatojen saatossa asunut ja liikkunut monenlaista väkeä. Mitä ilmeisimmin alueella on asuttu jo kivikaudella. Asutus oli ehkä kokonaan saamelaista 1730-luvulle asti. Alueella toki oli jo pitkään liikkunut ja liikkui myös norjalaisia, venäläisiä, pirkkalaisia, kainulaisia, karjalaisia. Ensimmäiset suomalaiset uudisasukkaat tulivat alueelle Peräniityn lähteiden mukaan 1730-luvulla, jolloin Pelkosenniemen Kairalasta muutti Erkki Erkinpoika Halonen Kesälahden uudistilalle Kuolajärvelle ja hänen Sippa-veljensä Sallaan.

Sanotaan, että paikan nimi on paikan muisti. Sallan muisti on Sallan nimistö ja kieli. Jokainen nimi tuo mukanaan viestiä menneisyydestä, tarinaa entisiltä ajoilta. Sallassa tarinan sävy on vahvasti saamelainen. Vieläpä niin, että osa nimistöstä saattaa pohjautua jo kadonneeseen saamelaismurteiseen, Kuolajärven saameen.

Jatkan nimistä tarinointia tulevissa blogeissani. Pysykää kanavalla. Ja ottakaa yhteyttä ja kertokaa omat tarinanne, vaikkapa nimistä.

Sallan pitäjäkokoelma Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistossa. Kuva: Vesa Heikkinen.

Pitäjäkokoelman nimestäjien nimet kokoelmalaatikon kannessa. Kuva: Vesa Heikkinen.

Yksi tuhansista nimilipuista: Kutsa. Kuva: Vesa Heikkinen.