tiistai 23. kesäkuuta 2015

Nelijän papin pyykit pessy

Kun olin lapsi, mummoni, Heikkis-Kaisa, muisteli toisinaan aikoja Vanhassa-Sallassa. Valitettavasti ne tarinat ovat haihtuneet hatarasta päästäni. Täytyypä haastatella isää, jospa hän muistaisi paremmin äitinsä tarinat. Isäni omat muistot rajan takaa taitavat olla vähäiset, oli niin pieni, kun tuli lähtö evakkoon.

Sen verran muistan mummostani, että hän usein mainitsi pesseensä nelijän papin pyykit. Olen usein miettinyt, keitähän nämä papit olivat. Toisekseen en ole enää ihan varma, oliko se nelijän vai kolomen papin pyykit...

Olisiko ensimmäinen papeista ollut Aukusti Hakkarainen, joka oli tullut Kuolajärven kirkkoherraksi Utsjoelta 1905. Hakkarainen kuoli 1921, ja hänet on ainoana kirkkoherrana haudattu Kuolajärvelle. Hannu Heinäsen laatimassa suurenmoisessa Sallan historiassa mainitaan savolaislähtöisestä Hakkaraisesta, että hän oli kansanomainen ja huumorintajuinen pappi. Ikänsä puolesta mummoni on hyvinkin ehtinyt nuorena tyttönä olla Hakkaraisella piikana.

Hakkaraisen jälkeen kirkkoherraksi tuli Uuno Hietalahti. Hietalahti kuului uusheränneisiin. Kun Hietalahti siirtyi Kuolajärveltä Tampereen hiippakuntaan 1928, Kuolajärven kirkkoherran virkaan ei saatu ketään kuuteen vuoteen. Hakijoita virkaan ei ollut. Virkaa hoiteli vt:nä torniolaissyntyinen Lauri Kivekäs, joka ei kuitenkaan jostain syystä halunnut asettua vakituisesti Kuolajärvelle. Erikoinen tyyppi :)

Keväällä 1934 virka oli taas kahteen otteeseen haettavana. Lopulta siihen pyrki Ranuan vt. kirkkoherra, vasta 26-vuotias Erkki Koivisto. Iiläisen sahanomistajan poika Koivisto valittiin virkaan, ja hän hoiti sitä vuoteen 1972 saakka.

Sen muistan mummon puheista, että hän kertoili Koivistosta aina kunnioittavasti. Kohteli kuulemma hyvin työväkeäkin, vaikka oli poliittisesti toista maata. Koivisto oli aktiivinen kirkonmies, joka pani seurakunnan asiat järjestykseen. Hän oli erittäin kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Koivisto toimi kansanedustajana 1945–1966.

Koivistosta on kirjoitettu paljon, ja Koivisto oli itsekin kynämiehiä. Hän teki muun muassa laajoja sukuselvityksiä. Hän on kirjoittanut myös muutaman sivun mittaisen tietokirjamaisen kuvauksen Sallan kunnasta. Asiatyylinen kuvaus muuttuu lyyriseksi muutamissa kuvateksteissä:
Sallasta tuli sotien jälkeen raivauspitäjien esikuva. Pelkäämättä iski Sallan mies kuokkansa maahan. Sodan aiheuttama maa-arpi parani siten vähitellen, Sallahan menetti toisen maailmansodan rauhassa suunnilleen puolet pinta-alastaan.

Sallalainen maisema on jonkinverran alakuloisuuden sävyttämä. Siinä on jotakin herkän harrasta. Tässä hymyilevät uuden rajan taakse jääneet Sallatunturit katselijalleen Onkamojärven takaa.


Koiviston tekstissä yhdistyvät luonto ja ihmisluonto. Sota on aiheuttanut maa-arven, ja maisemaa sävyttää alakuloisuus, kuin ihmistä. Toisaalta tämä alakuloisuuteenkin taipuvainen Sallan mies käy pelkäämättä kohti uusia taistoja. Kuokka tanassa, -tanat suupielistä putoillen.

Raivausaika on sekin suuri tarina. Suoranainen ihme. Sodan jälkeen syntyi uusi Salla. Tätä kuvaa toimittaja Erkki Hautala kirjassaan:
Sallan ihmettä rakensivat kaikki kynnelle kykenevät. Ukit ja mummot auttoivat minkä pystyivät. Vanhempiensa perässä juosta kirnittäneet lapset auttoivat pienimmissä askareissa. (...) Kirkkoherra, kansanedustaja Erkki Koivisto kiteytti eräässä puheessaan sallalaisten tahdon kolmeen sanaan: ”Salla Sallana säilytettäköön!”
Raivaustarinan jälkimaku on tosin melkoisen karu. Kysykää vaikka pakettipeltojemme pojilta...

LÄHTEET
Erkki Hautala: Kolmen rintaman veteraanit. Muistoja sodasta, jälleenrakentamisesta ja siirtoväen asuttamisesta. Sallan veteraanimatrikkeli. Sallan kunta, 2001.
Hannu Heinänen: Sallan historia. Sallan kunta ja seurakunta, 1993.
Erkki Koivisto: Salla. Koillismaan kirjapaino, 1976.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit vapaasti kommentoida blogimerkintää. Kommentit eivät tule näkyviin heti; bloggaajan pitää ensin hyväksyä ne. Voit lähettää myös muita kuin juuri tähän blogiin liittyviä huomioita Salla-aiheesta blogin kirjoittajalle. Kiitos!