Mannerheimista Kaurismäkeen

Elokuvan kaarta suunnitellessani lähdin liikkeelle siitä, että yhtään näyteltyä kohtausta en mukaan tulisi ottamaan – ”juonen” tulisi koostua pelkästään dokumenttimateriaalista eli autenttisesta filmiaineistosta ja valokuvista. Radion aikoinaan suorana välittämät tunnelmat Mannerheimin siunauspäivästä 4.2.1951 muistissani aloitin elokuvan näista näkymistä, ja kun arkku oli saatettu hautaan Hietaniemessä, lähdin kerimään hänen elämäntarinaansa auki alkaen Louhisaaren lapsuuskodista ja edeten eri vuosikymmenien halki aina hänen Sveitsissä viettämiinsä viimeisiin elinvuosiin saakka.

Näin kuvailee Kari Uusitalo käsikirjoittamaansa ja ohjaamaansa elokuvaa Mannerheim Suomen marsalkka (Mannerheim Marskalken av Finland). Tilaustyönä tehty dokumenttielokuva valmistui 1968 (Suomi-Filmi Oy). Uusitalon mukaan elokuva perustui suurelta osin Suomi-Filmin ja Puolustusvoimien kätköistä löytyvään runsaaseen arkistomateriaaliin.

Mikä kiinnostavinta, elokuvassa on Suomen kansallisfilmografia -teoksen mukaan Sallan Märkäjärvellä kuvattu osuus: Mannerheimin katselmus maaliskuussa 1940, kuten filmografiassa todetaan. Tästä katselmuksesta puolestaan kertoo tarkemmin Pentti Airio kirjassaan Sallan suunnan taistelut 1939–1940:

Sodan päättyminen 13.3. juuri alkavaksi käsketyn suurhyökkäyksen alla pelasti Pohjois-Suomen. Solmitussa rauhansopimuksessa Suomen oli luovutettava noin puolet Sallan pitäjän pinta-alasta Neuvostoliitolle. Rajavartiosto perusti rajan pintaan uudet vartioasemat ja aloitti rajan vartioinnin. Sotaväki siivosi ennen kotiuttamistaan taistelualueen jäljet. Alueelta löytyvät sankarivainajat toimitettiin kotiseurakuntiin haudattavaksi. Neuvostoliittolaisten ruumiit kerättiin kenttähautoihin kiivaimpien taistelupaikkojen läheisyyteen. Maastosta löytyneet aseet ja muu materiaali otettiin talteen. Sotamarsalkka Mannerheim matkusti henkilökohtaisesti Märkäjärvelle 24.3. kiittämään vapaaehtoisjoukkoja. Ylipäällikön päiväkäskyllä 25.3.1940 ylennettiin kenraaliluutnantti E. Linder ratsuväenkenraaliksi ja esikuntapäällikkönsä everstiluutnantti C. A. Ehrensvärd everstiksi. Samalla päiväkäskyllä numero 39/1940 myönnettiin Svenska Frivilligkåriin kuuluneille henkilöille kunniamerkkejä, joista osan Mannerheim jakoi henkilökohtaisesti pidettyään ensin puheen avoneliöön ryhmittyneelle sotaväelle.

Salla esiintyy sotavuosina myös sellaisissa elokuvissa kuin Taistelun tie, Pakkorajalta Syvärille (jossa kansallisfilmografian mukaan näytetään mm., miten Suomen lippu liehuu Sallan huipulla) ja Suomenlahdelta Äänisjärvelle. Myöhemmiltä ajoilta filmografiassa on tietoja 1970- ja 1980-luvuilta. Elokuvaa Herra Huu jestapa jepulis penikat sipuliks kuvattiin osittain Sallassa (kohtaus, jossa lapset vierailevat Masan luona). Elokuvassa Jäniksen vuosi (1977) Salla esittää taajamaa, jonka ohi ajetaan autolla kohti pohjoista. Elokuvan Korpin polska (1980) luontojaksot on kuvattu Oulangan kansallispuistossa, sekä Sallan että Kuusamon puolella.

Merkittävin uuden ajan elokuvatarina taitaa kuitenkin olla vuodelta 1988. Minullekin on jäänyt mieleeni puheet siitä, miten ”se Kaurismäen porukka” silloin keväällä ja alkukesästä ajeli avoautolla Pohjois-Sallan teillä.

Kyse on tietenkin Aki Kaurismäen elokuvan Ariel kuvauksista. Siinä päähenkilön Taiston kotitaloa esittää autiotalo Hanhinkankaalla, kuten filmografiassa todetaan. Vaikuttavassa kohtauksessa Taisto ajaa avoauton ulos tallista, ja talli romahtaa perässä. Taistoa esittää mieleenpainuvasti sittemmin edesmennyt Turo Pajala. Myös osa elokuvan alkupuolen maantieajosta on kuvattu Sallassa. Merkittävä rooli elokuvassa on myös kuuluisalla kirkonkylän Kuhmitsa-baarilla, jonka vessassa päähenkilön isä tekee itsemurhan, näyttelijänä legendaarinen Erkki Pajala, Turon isä. (Mainittakoon, että Kuhmistalla on kunnia olla mukana myös M. A. Nummisen 1986 julkaistussa teoksessa Baarien mies.)

Arielista vielä sananen. Ilmeisen hyvin hoitivat roolinsa sekä Pajalat että Salla. Näin filmografiassa: ”Ariel oli se elokuva, joka lopullisesti iskosti Aki Kaurismäen nimen ulkomaisen yleisön tietoisuuteen.” Elokuva sai useita palkintoja sekä Suomessa että ulkomailla. Turo Pajala palkittiin roolityöstään Moskovan kansainvälisillä elokuvajuhlilla.

Elokuvan lopussa Turo Pajalan esittämä Taisto Kasurinen tekee tilit selväksi pahan maailman kanssa ja nousee Meksikoon lähdössä olevalle Ariel-laivalle. Taustalla soi muistaakseni Olavi Virta ja Sateenkaaren tuolla puolen. Täytyypä katsoa se filmi taas kerran uudestaan, pitkästä aikaa.

LÄHTEET
* Pentti Airio: Sallan suunnan taistelut 1939–1940. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2009.
* Suomen kansallisfilmografia (SKF). Suomen elokuva-arkisto (nyk. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto), 1989–2005.
 * Kari Uusitalo: Mannerheim Suomen marsalkka. http://www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi/elokuvat/mannerheim-suomen-marsalkka/ Haettu 2.7.2015.

Autiotalo Aatsinkijoen rannassa Hanhikankaalla. Erehdyttävän samannäköinen talo on myös Mielandin jossain tuotteessa...