PANNU

Joku on nostanut koivunoksaan nokipannun. Jättänyt sen siihen.

Kuka? Koska? Mitä varten?

Tunturien välistä pujottelee pieni puro, jonka alkulähteeltä olemme palaamassa. Siellä on rinnejängänpainanteessa reikä, vettä pulppuava. Reikä on pienen poikamme nyrkin kokoinen.

Ja se vesi! Mitään niin raikasta ja puhdasta emme ole ennen maistaneet. Elämän vesi.

Tällä pannunlöytöpaikalla puroon on jo yhtynyt muita liruja, on syntynyt ojanlatva. Jo joentapainen. Vielä tästä voimistuu valtavirta, maakuntaa halkova mainevuo.

Mieleeni tulee muinoin lukemani teksti, jossa kirjoittaja ihmetteli appelsiinin ja sen kuorien matkaa tässä maailmassa. En nyt muista, kuka sen kirjoitti ja miten juttu meni, mutta onhan se melkoista. Vaikkapa kaukaisessa Ecuadorissa hedelmä, etelän hilla, imee itseensä aurinkoa, kasvaa yltäkylläisessä lämmössä, pienet kätöset sen sieltä puusta poimivat, kulta-aarre rahdataan yli valtameren, Suomen kauppaan, sanotaan nyt  Puolukka-kaupan tiskille Sallaan. Sieltä sen poimivat toiset pienet kätöset ja pakkaavat reppuun.

Täällä suuren virran alkulähteillä se kuoritaan kauniiksi kukaksi ja sisus syödään. Kuoret unohtuvat virran kuljetettavaksi.

Niin virta kuljettaa kuoria isompaan virtaan, ja kuori seilaa mereen, aivan kuin aikanaan seilasivat sallalaiset metsät. Merien myllerryksissä saattaa käydä sitenkin, ainakin ajatusleikkinä tämä mahdollinen, että kuoret palaavat valtamereen ja syvien merivirtojen vellonnassa ajautuvat takaisin kohti kotiaan...

Pieni kivi on maapallo maailmankaikkeudessa. Isoksi sanomamme siirtolohkare on mitätön roska universumin silmäkulmassa. Tuskin sitäkään. Pikemminkin yksi ziljoonista kaikkeuden suolistobakteereista.

Iso kivi toisen päällä. Suhteellista suuruus täällä.

Ja nokipannu. Siinä se keikkuu vienossa tuulessa lahoavan oksan nokassa. Kohta on pannun aika pudota alas ja alkaa kasvaa sammalta.

Voihan toki käydä niinkin, että joku pieni poika sen siitä rannalta löytää ja ottaa aarteekseen. Kuljettelee kasvaessaan mukanaan matkoillaan: Värriöllä, Murhahaarassa, Ahmatunturilla, Nimettömässämaassa, Saukko-ojalla, Majavasuvannolla, Aapa-Tuohilammilla, Uuttuaavalla, Sorronnivoilla, Latvajärvellä. Kuljettelee mukanaan, keittelee kunnon kahveja. Kastaa kahviin kampanisuja, vuolaisee hiukopalaksi kuivaalihaa.

Kuljettaa kaikki elämänsä vuodet pannua mukanaan, ehkä unohtaa sen kerran koivunoksaan jonkin pienen puron rannalle. Loppuun asti kertoo siitä tarinaa lapsenlapsilleen. Kerran kun siellä Sallassa...